Mitä kuuluu?

Mä en oikein tiiä mitä mulle kuuluu tällä hetkellä. On tosi outoa, että mulla on enää 2 viikkoa töitä. Mä en oikein tiedä haluunko lähteä vielä kotiin. Silti haluan sinne enemmän kuin koskaan.
Mitä mä kaipaan Suomesta? 
Nooh, en tiedä oonko jotenkin epänormaali, mutta mä en syö salmiakkia juurikaan koskaan. Täällä mun tekee sitä mieli jatkuvasti. :D Ihmismieli on kummallinen.
RUISLEIPÄÄ. Myydäänkö sielä vielä tosi tummaa reissumiestä? Toivottavasti, sillä kun kävelen junasta pihalle ja kotiin, teen sen kaupan kautta ja ostan reissumiestä ja salmiakkia.

Mun on ihan kamala KAMALA ikävä mun kummipoikaa. Maailman söpöin pikkumies. Hän onkin yksi niistä ensimmäisistä joita ryntään moikkaamaan kun kotiudun!

Tottakai mun on ikävä myös mun perhettä.

Kummallista kyllä, myös opiston mäkeä ja peltoja! :D Mä maalaistyttö oon..

Mun on ikävä maustamatonta jogurttia. Ai fjestas että se ois niin hyvää. Täällä kun kaikessa on rasvaa, kermaa ja sokeria aivan pirusti. 

Tähän ikävä-listaan oisin kuvitellut alkureissusta lisääväni toimivan netin kännykässä jatkuvasti. Hah, enpä lisääkkään. Yllättävän hyvin sitä ihminen pärjää ilman internettiä kännykässä ihmiset! Terveisin nettiriippuvainen minä. 

IHANAA! kun on vielä kuitenkin 2 ja puol viikkoa aikaa nauttia täysin siemauksin elämästä täällä. Tiedän jo nyt että tuun kyllä tänne palaamaan, ja toivottavasti myös pian. Lupasin jo itelleni että jos pääsen syksyllä kouluun, todellakin palkitsen itseni lomamatkalla vähintään Prahaan. Lennotkin kun voi nähtävästi saada 29 eurolla. Jos en pääse kouluun, lähen joka tapauksessa. Eipä tuolla väliä. kuinka hienoa olis lähteä vaikka aupairiksi tai jotain vastaavaa vaikka vuodeksi Tsekkeihin! Tai johonkin muualle Eurooppaan! Tai kauemmas! Uuje. Ei mulla oikein oo mitään joka Seinäjoella pidättelis. Voin vaikka ostaa oman lentokoneen ja lennättää perheen välillä käymään mun luona.

Mä rakastan haaveilua. 

Hyvää yötä maailma.