Työ

Missäs mä nyt sitten olinkaan töissä ja mitäs mä siellä teen?
Elikkä Salesian centerissä oon töissä, pääasiassa Open clubissa. Salesian center on katolisen kirkon alla toimiva nuorisotila. Salesian centerissä järjestetään myös keramiikkaryhmiä, Club Maminek - eli äidit ja lapset, isät ja lapset ja isovanhemmat ja lapset ryhmää. Sieltä sitten löytyykin jos jonkinmoista. On askartelua, englanninkielen opiskelua, jumppaa jne. Salesian centeristä löytyy ihan kaikkea mitä vapaa-ajallaan nuoret tai lapset haluaa tehdä. On nuorisotila, missä voi hengailla ja pelailla. On kuntosalia ja isot kentät futiksen, lentopallon, koripallon ja sählyn pelaamiseen. Talvella myös jääkiekon. On nurmikenttä missä voi potkia palloa tai pelata pesäpalloa.

Huomasin että mulla on kyllä tosi surkeita kuvia töistä. Harmi.

Mä oon pääasiassa ollut Open clubissa töissä. Se on tosiaan nuorisotila, jossa voi joko vaan hengailla tai pelata. Pelejä löytyy maasta taivaaseen. On pöytäfutista, biljardia, pingistä ja paaaaljon erilaisia lautapelejä. Clubissa on toinenkin huone, sillonkun näitä kuvia napsin niin se oli täynnä nuoria, joten en viittinyt sinne sitten mennä hääräilemään.

Open club on ihan vapaa, joskus järjestetään toimintaa johon voi oman mielen mukaan osallistua. Ollaan mm. tehty ''suolatikkuja''.

Näihin tarvittiin vaan semmonen voitakina pohja, jotain samantyyppistä kun joulutortuissa. Kananmunaa ja erilaisia mausteita. Näissä taitaa olla sesaminsiemeniä ja paprikajauhetta, suolaa ja oreganoa. Ehkä. 

Yksi päivä tehtiin tuommosia ''panhuiluja''. Ne tehtiin pilleistä, eli tarvitsi vaan erivärisiä pillejä, sakset ja teippiä. ja tadaa! huilu oli valmis. Helppo tehä myös pikkumuksujen kanssa.

Pääsisäisviikon keskiviikkona oli paljon erilaisia pisteitä, sai tehdä käsikoruja, niitä tyttöjen mäiskimisvitsoja, pääsiäiskransseja jne. 

Club Maminekin askarteluryhmässä tehtin sammakkoja ja käärmeitä, äitienpäiväkortteja, ilon aurinkolaseja äideille. Viimeksi tehtiin keppihevosia ja vuohia!

Voi sitä onnenmäärää kun lapset pääsi itsetehdyillä hepoilla ja vuohilla leikkimään. Voi että. <3

Salesian center on opettanu mulle tosi paljon välittämisesti ja muiden huomioon ottamisesta. Aivan uskomattomia ihmisiä on koko paikka täynnä. Samanlaista avuliaisuutta en oo missään nähny ennemmin.

Mulla oli läksiäiset tossa torstaina, käytiin porukalla syömässä ja istumassa iltaa. Täällä on normaalia, että jos oot ollu tosi paljon avuksia, ollut tärkeä, niin sulle tarjotaan ruuat ja juomat. Oli tositosi outoa kun ei ite tarvinnu maksaa mitään ja ilmotettiin vaan että joo me hoidetaan. Oli aivan uskomattoman kiva ilta, ja vieläkin tutustui uusiin ihmisin täällä.

Se joka mulle sanoi että Tsekit on tosi töykeitä niin saa syödä sanansa! Ei nää mitään töykeitä oo. Okei, asiakaspalvelu on täällä ihan eri luokkaa kun Suomessa, ja tällä tarkotan siis huonompaa. Tarjoilijat ei välttämättä tiedä mistään mitään, tai ei suostu puhumaan englantia vaikka osaisikin. Virkailijat on kylmiä. Ei pidä kuitenkaan nyt yleistää, oon saanu täällä myös tosi hyvää asiakaspalvelua. Se riippuu niin paljon ihmisestä ja onko sillä hyvä päivä vai ei, osaako se ylipäätään englantia. Täällä kun englannin osaamisen taito menee aivan laidasta laitaan. Vanhemmat ihmiset ei yleensä puhu ollenkaan englantia, mutta yllätyksenä oli viime viikonloppuna lähemmäs 70 ikävuotta oleva nainen jolta luonnistui sujuva englanti. 

Ylipäätään ihmiset on tosi lämpösiä ja avuliaita. 

Aina on työharjoittelusta ollut vaikea lähteä, jokainen työharjoittelu on ollut mulle tosi mukava ja oon tykänny ihan hirmusesti, mutta täältä lähteminen on vaikeampaa. Eri maa, ja nää ihmiset pitää jättää ainakin nyt hetkeksi taakse. :-(

Mutta niin paljon oon tästä saanut ja niin paljon oon tästä nauttinut ettei oikein sanatkaan riitä sen kertomiseen.

Vihaan hyvästejä.

Mä vihaan niitä. Vihaan enemmän kun mitään.
Varsinkin nyt, kun pitää jättää taakse mahtavia ihmisiä, uusia tuttavuuksia. Ystäviä.
Vaikka mä lähden nyt, niin eihän se tietenkään tarkota, etteikö nähtäis enää koskaan. Silti se tuntuu pahalta. Jättää ny taakse ihmiset jotka on tehny sun olon kotoisaksi, turvalliseksi ja ennen kaikkea tärkeäksi ison muutoksen aikana mun elämässä. Oon tutustunu täällä niin upeisiin ihmisiin, etten unohda niitä ikinä. En unohda myöskään näitä kokemuksia ja hetkiä täällä.
Mitä jos mä vaan käyn Suomessa ja lähen takas?

Viimeistä viedään!

Viimeinen viikko käynnissä Tsekkiä. Viikonpäästä sitä ollaanki jo sitten Suomessa. Ihan hullun nopeesti mennyt aika täällä. Oon niin onnellinen kaikista kokemuksista ja ihmisistä joihin oon saanu täällä tutustua, joista on tullut mun ystäviä. Vaikka Suomeen ystäviin voi pitää täältä hyvinkin yhteyttä, niin on paljon mukavampi kun on täälläkin joku jolle jutella. Mulla on tän työharjoittelun aikana ollut välillä tosi raskasta ja rankkaa ja vielä vähän valitettavasti sellasista syistä mille en itse mitään oo voinut, niin onhan sen tosi kiva ollut kun on voinut jutella vaikkapa töissä jonkun kanssa. :)

Viime viikolla sain parhaan vieraan tänne mua moikkaamaan, nimittäin Emmin! oltiin pari päivää Prahassa ja sitten tultiin tänne Brnoon. Emmi tulikin just sopivaan aikaan viemään ajatukset pois kaikesta muusta! Mulla on kyllä maailman paras pikkusisko.
Prahassa käytiin John Lennonin seinällä + katsomassa nuita perusnähtävyyksiä. Vähän jäi harmittamaan, että juutalaisten hautausmaakierros oli turhan kallis meidän budjetille, joten jätettiin se sitten odottamaan seuraavaa kertaa.. ;)

Töissä mulla menee ja on mennyt tosi hyvin. Oon nyt pari viikkoa käynyt Club Maminekissä myös, elikkäs se on klubi äideille, isille, isovanhemmille ja lapsille. Mukana oon ollut askartelutunneilla ja englanninopetustunneilla 3-5 vuotiaille. On ollut kyllä aivan älyttömän mukava seurata miten tämä toimii ja oonpas sieltä saanut hyviä vinkkejäkin itelleni. Tästä teen vielä isomman päivityksen sitten kun aikaa on. Alkaa käymään aikakin vähiin. Nyt mä lähen lenkille ja töihin!

Ajattelin niistä ikävistä asioista huolimatta nyt täysillä nauttia mun elämästä täällä, ehkä mä kerkeen murehtimaan sitten viikonki päästä.

Mitä kuuluu?

Mä en oikein tiiä mitä mulle kuuluu tällä hetkellä. On tosi outoa, että mulla on enää 2 viikkoa töitä. Mä en oikein tiedä haluunko lähteä vielä kotiin. Silti haluan sinne enemmän kuin koskaan.
Mitä mä kaipaan Suomesta? 
Nooh, en tiedä oonko jotenkin epänormaali, mutta mä en syö salmiakkia juurikaan koskaan. Täällä mun tekee sitä mieli jatkuvasti. :D Ihmismieli on kummallinen.
RUISLEIPÄÄ. Myydäänkö sielä vielä tosi tummaa reissumiestä? Toivottavasti, sillä kun kävelen junasta pihalle ja kotiin, teen sen kaupan kautta ja ostan reissumiestä ja salmiakkia.

Mun on ihan kamala KAMALA ikävä mun kummipoikaa. Maailman söpöin pikkumies. Hän onkin yksi niistä ensimmäisistä joita ryntään moikkaamaan kun kotiudun!

Tottakai mun on ikävä myös mun perhettä.

Kummallista kyllä, myös opiston mäkeä ja peltoja! :D Mä maalaistyttö oon..

Mun on ikävä maustamatonta jogurttia. Ai fjestas että se ois niin hyvää. Täällä kun kaikessa on rasvaa, kermaa ja sokeria aivan pirusti. 

Tähän ikävä-listaan oisin kuvitellut alkureissusta lisääväni toimivan netin kännykässä jatkuvasti. Hah, enpä lisääkkään. Yllättävän hyvin sitä ihminen pärjää ilman internettiä kännykässä ihmiset! Terveisin nettiriippuvainen minä. 

IHANAA! kun on vielä kuitenkin 2 ja puol viikkoa aikaa nauttia täysin siemauksin elämästä täällä. Tiedän jo nyt että tuun kyllä tänne palaamaan, ja toivottavasti myös pian. Lupasin jo itelleni että jos pääsen syksyllä kouluun, todellakin palkitsen itseni lomamatkalla vähintään Prahaan. Lennotkin kun voi nähtävästi saada 29 eurolla. Jos en pääse kouluun, lähen joka tapauksessa. Eipä tuolla väliä. kuinka hienoa olis lähteä vaikka aupairiksi tai jotain vastaavaa vaikka vuodeksi Tsekkeihin! Tai johonkin muualle Eurooppaan! Tai kauemmas! Uuje. Ei mulla oikein oo mitään joka Seinäjoella pidättelis. Voin vaikka ostaa oman lentokoneen ja lennättää perheen välillä käymään mun luona.

Mä rakastan haaveilua. 

Hyvää yötä maailma.