Praha

Upea kaupunki. Huhhuh. Pakko mennä uusiksi, tarkoitus olisikin toukokuussa päästä uudestaan turisteilemaan. :) Näin tuolla mun Prahan reissulla ystävää Suomestakin, oli kiertämässä Eurooppaa kavereitten bändin kanssa.  
Keskiviikkona päästessäni Prahaan, äkkiä metrolle ja Kobylisyyn, missä yövyin. Kobylisyssä oli Prahan Salesian center, mistä jo aiemmin kerroin. Ystävällisesti täältä Brnosta mut autettiin sinne. Iso kiitos siitä edelleen! Ihmisten ystävällisyys on käsittämätöntä. Kuitenkin löysin perille tosi helposti ja centerikin oli metrosta tien toisella puolen. Tavarat heitin sinne ja keskustaan moikkaamaan kaveria ja katsomaan keikkaa.  Oli muuten hyvä keikka, kiitos siitä kuuluu Blind Architectille!

Hehheh, kännykkäkuva kännykän kautta.

Torstaina nukuin pitkään ja lähdin käppäilemaan keskustaan. Oli jo kova nälkäkin. Nälän kourissa ensimmäiseen McDonaldsiin, VIRHE! Kävelin katua 200 metriä eteenpäin ja oli tsekkiläistä ravintolaa joka lähtöön. Kuitenkin, Prahassakin oli pääsisäistori, tai noh toreja. Niitä oli joka aukiolla isompaa ja pienempää. Myytiin erilaista turistikrääsää, lihaa, olutta ja viinejä, koristeltuja pääsiäismunia ja niin edelleen. 

Siinä kävellessäni, eksyinkin sattumalta astronomisen kellon luo! Mikä turistirysä ah, ihanaa!

Olinkin niin väsynyt, että etin kävelemisen ja eksyilyn jälkeen kahvilan ja istuin siellä parisen tuntia. Syöden jäätelöä ja juoden teetä.

mäki haluun tommosen teepannukupposen!

Perjantaina päätinkin herätä aikasin ja lähteä turisteilemaan! Kävin katsomassa Kaarlen sillan, ja Pyhän Vituksen katedraalin, ja ostin lipun millä pääsin kiertämään hiukan aluetta. Söin aivan ylihyvässä vegeravintolassa. Olin menossa juutalaisten hautausmaalle, mutta se oli kiinni ja lauantaina kans, noh en enskerralla sitten. Kävin uudestaan astronomisella kellolla, tällä kertaa tasatunnin aikaan, joten näin miten luuranko kilisyttää kelloa apostolien pyöriessä ikkunalla. 

Kuten kuvista näkyy, ei ollut maailman paras sää turismin harrastamiseen. Vettä satoi melkeen koko päivän. Kävin herkuttelemassa siellä LoVeg-nimisessä vegeravintolassa, niin oli sade loppunut sillä välin. Sen myös huomas, Kaarlen sillalla aivan järjettömästi ihmisiä.

Kävin Hard rock cafessa turisteilemassa. 

Ilta pimeni ja eksyin. Joku ääliö oli päättänyt laittaa yhden metronlinjan kokonaan kiinni (Prahassa kun niitä linjoja on 3). Onneksi joku ystävällinen ihminen auttoi mut toisella metroasemalle niin löysin perille Kobylisyyn. :)

Lauantaina kävin vielä kiertämässä keskustassa, kävin Kaarlen sillalta ostamassa pienoistalon, samanlaisen voi löytää samalta aukiolta missä astronominen kello on. Praha oli yllättävän halpa kaupunki, vaikka valtavan turismin takia siellä luulis olevan paljonki kalliimpaa.

Prahassa voi nähdä ihan mitä vaan ja kokea varmaankin mitä vaan. Se on niiiiiiin iso kaupunki, ettei parissa päivässä näe oikeastaan mitään. Vaikkakin mä nyt näin jo tärkeitä turistikohteita! :D Ja onhan tässä jo toinen reissu tulossa, matkakumppani mukaan tuleekin toivottavasti Suomesta!

Ja lopuksi vähän katusoittajia Prahasta.

Koti-ikävä tai jotain

No on kyllä jännittävä tämä tälläinen olo. Mulla on koti-ikävä, muttei kuitenkaan. En halua mennä kotiin, mutta haluan sinne enemmän kun koskaan. Ristiriitaista, hyvin ristiriitaista.
Kuinka paljon mukavampaa olis selvittää asioita puhumalla naamat vastakkain, menemällä tapaamaan sitä/niitä ihmisiä joiden kanssa haluaa jutella ja pitäisi jutella. Nytkin on miljoona asiaa joita pitäis hoitaa, muttei kunnolla pysty kun oon niin kärsimätön etten jaksa odottaa vastauksia sähköpostilla.
Koti-ikävä ehkä myös siksi, että on ikävä ihmisiä. Niimpä. Ja mun on ikävä Rytmikselle! :D Kai nyt lemppariharrastusta saa ikävöidä. Niin ja Suomen kieltä kaipaa. Täällä välillä ahdistaa kun kaikki tekstit on tsekiksi, eikä kukaan osaa englantia, ahh mikä ihana tilanne.

Mutta asiastasta miljoonanteen. Mitä Tsekki on antanut mulle tähän mennessä?

* Uusia kavereita ja tuttuja.
 Maailman oudoin juttu tapahtui viikko sitten, olin tekemässä ruokaa ja puhuin isin kanssa puhelimessa. Suomeksi tottakai. Puhelun jälkeen, vieressä ruokaa tehny tyttö rupesi puhumaan mulle Suomea; ' Hei! Sä puhut Suomea, ooksä suomalainen?' Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen. Hetkellinen mitä HITTOA olo, ja rupesi naurattamaan, vastaukseksi riitti kyllä vain. Kyseinen tyttö on tsekkiläinen ja opiskelee Suomen kieltä yliopistossa. Aika hieno fiilis kun saa auttaa toista koulutehtävissä jne. Tulee mietittyä itsekin miksi sanotaan mitäkin ja milloin. Hauskaa! :D

* Aikaa.
Mulla on ollut vihdoinkin aikaa miettiä rauhassa asioita. Asioita liittyen ihmissuhteisiin ja siihen mitä haluan valmistumisen jälkeen. Nyt kun valmistuminenkin on varmaa, opparin arviointi pamahti nimittäin sähköpostiin!
On ollut muuten tosi tosi surullista huomata kuinka moni on 'unohtanut'? mut täällä olleessa. Tiedän, että moni hyvä ystävä on huono pitämään yhteyttä, mutta joidenkin kohdalla se ei vaan riitä selitykseksi miksei kysytä koskaan, 'mitä kuuluu?' Ei sen puoleen koen, että Tsekkilässä olo on myös lähentänyt mun suhdetta yhteen elämäni tärkeimpään ihmiseen.
Oon myös tajunnut sellaisia asioita joita en olisi halunnut välttämättä tajuta koskaan. Ajan saaminen itselle on hyvä juttu, mutta myös huono.

*Stressiä.
Mulla kun tämä ongelma, että haluan olla hyvä kaikessa mitä teen. Selailin tossa yksi päivä kaikkia noita papereita mitä mun pitäisi täällä tehdä ja täyttää, niin aiheutti se stressin sille hetkelle. Teenkö mä kaiken oikein, mitä mun pitää täällä kirjoittaa ja tehdä ja ja ja ja. Voi hitto osaan kyllä tehdä kärpäsestä ison jutun. Hups. Sitten päätin, että enköhän mä tee ihan parhaani nauttimalla täällä olosta, ja käymällä töissä silloin kun pitää. Imemällä oppimisen paikkoja itsestäni ja kaikesta muusta itseeni!

* Säätilat. Täällä on lämmin, välillä kuuma. Muistan taas miksi niin tykkään talvesta. Hah. :D

*Ötökät ja ällöttävät elukat.
Anteeksi ruma sana, mutta saatana että mä vihaan noita ötököitä! Semmosia hyttysen näkösiä varsinkin mutta isompia! En tiiä mitä ne on mutta aivan järjettömän ällöttäviä. Ja hämähäkit! NE on _ISOJA_. HYIHIHYI! Niijoo, ja mun lenkkipolulla on käärmeitä. Oon törmänny jo kaks kertaa ja teki mieli itkeä molemmilla kerroilla. Kamalia. Mä vihaan vihaan vihaan niitä!!!!

*Itsevarmuutta siitä, että selviän kyllä. Oon menny niin reippaasti omien mukavuusrajojen ulkopuolelle, ettää yllättää välillä vielä itseäkin.

Miten olotila tällä hetkellä?
Nyt on aivan jeps. Pikkusiskoni unohti meidän skypetreffit ja tulee myöhässä. Ehdinpäs kirjoittaa tänne jossei muuta. Tää on kyllä hyvä avautumis ja kuvien jako kanava. (onko tässä joku yhdyssana, en tajua? :D ) Toivottavasti kelpaa myös oppimispäiväkirjana :-)
Tämä päivä meinas kaatua huonoksi ja teki mieli jäädä sänkyyn makaamaan, mutta onneksi lähdin pihalle. Kävin herkuttelemassa järjettömän hyvällä (ja halvalla) jäätelöllä keskustassa ja viettämässä kivaa kesäpäivää! Ainiin, ja mulla oli sukkahousut jalassa! Viimeksi taisin vannoa että seuraavan kerran on mekko päällä ja sukkikset jalassa valmistujaisissa, mutta huppista. :)

Olipa pitkä ja tylsä teksti koska ei kuvia. Seuraavaksi ajattelinkin kirjoitella Prahasta!

Tsekkiin työharjoitteluun

Vajaa vuosi sitte toukokuussa, kun jo valmistuneet koulukaverit piti esitelmää työharjoittelustaan täällä Brnossa, ei mua paljoa kiinnostanut. Mä olin kiinnostunut lähtemään kyllä ulkomaille harjoitteluun, mua kiinnosti se Etelä-Afrikka, tai Viro tai joku muu. Ajattelin Tsekeistä sillon, että hyi en halua lähteä tonne. En ymmärrä omaa ajatusmaailmaani? Jos joku muu keksii jonkun syyn tähän niin kertokoon.

Vuosi sitten, en todellakaan uskonut olevani täällä. Tsekeissä. Ulkomailla. Viettämässä viimeisiä kuukausia opiskeluistani nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi, täällä. En ois ikinä uskonut lähteväni tuntemattoman ihmisen kanssa. Että ekaa kertaa nähdään lentokentällä. Noh, näin vaan kävi. Tää on kyllä ollu hyvä päätös. Varmaan yksi parhaista päätöksistä mitä oon koskaan tehnyt.

Mä oon käyny Prahassakin yksin, mitä hittoa! Minä joka Suomesta lähtöpäivänä itkeskelin melkeen koko päivän, jännitti niin kamalasti ja pelotti. Ajatus siitä ettei oo kotona Seinäjoella ahdisti. Kaikkia ihan kummallisia ajatuksia.  Onneksi on vielä aikaa olla täällä. :)

Oon tosi paljon miettinyt, että miksi töissä on tosi vaikeeta lähteä mukaan kaikkiin toimintoihin, askarteluihin, leipomiseen tai edes pelaamiseen lasten kanssa. Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että kielimuuri. Jännittää se, ettei tajua mitä mulle sanotaan, tai kukaan ei tajua mitä mä yritän sanoa. Vaikka oon nyt jo huomannut, että kyllä sitä toisiaan ymmärtää vaikka viittomalla. Helposti. Töissä mulla menee tosi hyvin. Nuoret ja lapset tietää nyt kuka mä oon, ja etten osaa tsekkiä puhua. Välillä pitää muistuttaa, mutta hyvin se sujuu. Tykkään olla Salesian centerillä töissä. Ja on sinne mennessä aina tervetullut olokin. :)

Pääsiäistori ja kuulumisia

Heippuli!

Oltiin viikonloppuna Brnon pääsiäistorilla, joka jatkuu siellä joka päivä pitkäänperjantaihin asti. Vähän erilaista pääsiäisen viettoa kun Seinäjoella. Uskaltaisin väittääkin, että täällä tuo vahva usko vaikuttaa paljolti pääsiäisen vietto tapoihin ja muihinkin uskonnollisiin pyhiin. Pääsiäisen kunniaksi onkin sitten pidennetty viikonloppu to-ma. Maanantaisin täällä on miehillä tapana ''virpoa'' naisille. Tai siis lyödä takamuksille pajunoksilla. Sitten naiset antaa niille suklaata tai maalattuja kananmunia. Tätä tehdään siksi, että toivotetaan naisille terveyttä. Kummallinen tapa sitä toivottaa, mutta maassa maan tavalla.
Torilla ihmiset söivät ja siellä oli jotain paikallista musiikkia.

Kuten kuvasta näkyy, tälläisiä pieniä kopperoisia iso määrä tuossa aukiolla. Siellä myytiin erilaisia pääsisäishärpäkkeitä ja koruja, mutta pääasiassa ruokaa (liharuokia) ja olutta ja viinejä.

Tuossa viimeviikonlopulla, tuli mieleen että josko lähtis käymään Prahassa nyt pääsiäisen aikaan kun on niin pitkä viikonloppu. Lauantaina kattelin vielä hostelleja - joissa oli tilaa ja olivat vielä ihan suht halpojakin. Ajattelin että; 'noh, varaan maanantaina kun saan kysyttyä työpaikalta vielä varmat lomapäivät jne.' Kappas, eilen aamulla sitten katsoin, hostellit lähestulkoon kaikki varattuja ja hinnat oli 300 euron luokkaa/3 yötä. Turhauduin ja melkeen itkusilmässä sitten lähdin töihin. Töissä sitten juttelin mun ohjaajan kanssa, joka hetken keskustelun jälkeen pyysi odottelemaan hetken. Parin minuutin päästä hän tuli takaisin, ja pyysi mut mukaansa eteiseen, jossa toinen Salesian Centerin työntekijä jo oli puhelin kädessä soittamassa Prahan Salesian centeriin ja varaamassa mulle yöpaikkaa. Kappas, näin vaan ne asiat järjestyy ja meitsi lähtee Prahaan 3 päiväksi! Jipii!

Salesian centerin henkilökunta on uskomattoman avuliasta ja mukavaa ja kilttiä ja mitä kaikkea positiivista tähän voikaan keksiä lisäksi. Aivan uskomatonta. Ne järkkäs tosta noin vaan mulla halvan ja turvallisen paikan viettää yöni Prahassa. En voi varmaan tarpeeksi heitä kiittää. Onnellinen minä! ♥

työpäivä-retki- mitä niitä nyt on

Heippa täältä tsekkien seasta!

Lähimmät ihmiset tietää kuinka vaikeaa mun on aamulla nousta sängystä. Taas se huomattiin kun tänään piti nousta ajoissa, ois ehtiny lenkille ja vähä kiertelemään tota ostoskeskusta. Noh, täällä mä makaan vieläkin. Vaatteet päälle ja töihin siis. Pitäis nyt kyllä ottaa itteensä vähä niskasta kiinni tämän asian tiimoilta, mutta en osaa ja nukkuminen on kivaa. Ärsyttävät herätysäänet, herätyskello huoneen toiselle puolelle - ei auta.

Mutta asiaan!
Lähdettiin eilen Salesian centerin työntekijöiden kanssa aamulla istuttamaan puita noin tunnin matkan päähän Brnosta. Kun päästiin perille, niin siellä mulle vasta kerrottiin, että tää oli niitten kesäleiripaikka. Olikin muuten nätti paikka. Semmosessa maalaiskylässä. En muuten tiennyt, että Tsekissä joissakin maalaiskylissä tehdään joka päivä semmonen kuulutus. Soitetaan musiikkia ja sitten kuulutellaan asioista. Joku haluaa myydä kanoja, kuolin - ja syntymis-ilmoitukset.
Mutta siellä sitten istutettiin puita. Oli kivaa. Oon saanu olla tosi iloinen, että centerissä ihmiset on ottanut mut tosi hyvin vastaan, paikan johtaja itse pyysi mut mukaan tonne reissulle ja siellä sama the boss pelaa lasten kanssa 'jääkiekkoo' ja kädet mullassa istutti puita muitten kanssa. Työntekijät puhuvat mulle reippaasti englantia, vaikkeivat sitä välttämättä osaisikaan kunnolla, en mäkään osaa. Oonkin sanonu täällä että oon tosi ujo puhumaan enklantia, mutta pakko on kun muuten ei selviäisi.
Harmitti vaan hiukan kun olin varautunut, että tulee tosi lämmin päivä niinkun täällä on ollutkin. No eipä vissiin, tuuli aivan kamalasti koko päivän. Loppuajasta oli vähän pakko istua keittiössä kun siellä oli sitten lämmin.
Mutta tästä kuvia!

 kevät ja kesä, mitä näitä nyt on.

 maisemat ♥

Ehkä mä pääsen nyt ylös ja syömään aamupalaa.
Hyvää torstaipäivää immiset!

Viikonloppua

Kun on toisessa maassa, niin kiinnittää ihan kummallisiin asioihin huomiota. Tuuliakin on mulle nauranu miten mä kiinnitän huomioita ihan kummallisiin asioihin. Esimerkiksi mihin suuntaan ovet aukeaa. :D Yritän avata ne joka kerta eri suuntaan, kai se tulee jostain reflekseistä. Kai?

Nyt viikonloppuna ei oo ollu töitä, mutta ollaan kierrelty ympäriinsä Brnota. Eilen oli tarkoitus käydä katsastamassa Salvador Dalin näyttelyä, mutta myöhästyttiin sieltä. Käytiin sitten vähän kiertelemässä keskustaa ja löysinkin sitten kivan paidan ja farkkutakin! Oon jo pitkään ettiny farkkutakkia ja täältä sitten löyty kiva.

Tänään sitten käytiin kattomassa Salvador Dalin maalauksia, ja oli kyllä tosi hienoja. Ite tykkään ehkä enemmän valokuvanäyttelyistä, mutta olihan siellä Dalista valokuvia niin oli jotain lempparia mullekkin.

Näköalat oli aika hulppeat tuosta linnasta jossa näyttely oli, innolla odotan että pääsee kuvassa näkyvään kirkkoon vierailemaan. 

Huomenna taasen töihin illalla ja saas nähä mitä keksin aamusta. Nyt pitää mennä venyttelemään, huomenna ei muuten kävellä yhtään. Hyvät yöt! 

Eka päivä töissä ja lähialuetta

Eilen olikin sitten eka päivä töissä. Oon siis harjoittelussa Salesian centerissä, se on niinkuin nuorisotila, mutta katolisen kirkon ylläpitämä. Teen pääasiassa töitä semmosessa Open Clubissa, sinne voi tulla hengailemaan ja istuskelemaan, ostaa juotavaa ja syötävää kioskista. Pelata pelejä tai jutella työntekijöille. Siellä on muutamia ihmisiä jotka on ihan töissätöissä, loput on vapaaehtoisia tai harjoittelijoita.

Ekasta päivästä jäi kiva fiilis, tykkäsin aivan olla siellä. Ihmiset oli todella mukavia ja avuliaita. Ainoa asia mikä tekee olon niin ulkopuoliseksi on kun ihmiset puhuu Tsekkiä, saakutti eihän siitä mitään ymmärrä, sanoja sieltä ja täältä. Perus kiitos, heippa, suomalainen jne. 

Työpäivän päätteeksi, siellä järjestettiin nuorille tarkoitettu messu, kirkon menot (whatever you want to call it). Meninpäs vapaaehtoisesti sinne sitten myös! Alunperin päätin kun tänne lähdin, että nenäni työnnän mihin milloinkin ja nyt oikein luvan kanssa! :D On vaikeeta nyt hallita tätä kun Suomessa on pakko olla tunkematta nenukkaa joka paikkaan. Hyvänä esimerkkinä ihmisten kohteliaisuudesta, mut saatteli kirkkoon joku tuntematon poika, ja pyysi istumaan vielä niitten kaveriporukan kanssa. Samalla kun messu eteni, hän selitti mitä tapahtuu ja mitä saarnattiin. Siellä pidetään kyllä hyvää huolta! 

Kävin eilen aamulla vähän kävelemässä ennen töitä ja muistin ottaa kameran mukaan, joten kuvamateriaalia tulee tässä.

 Tässä vähän sivuprofiilia meidän asuntolasta!

Tää on vähän vanha, mutta aivan sopeva. 

 Täällä on ihmisillä tällaisia omia pikku puutarhoja, tämäkin siis kerrostalon pihassa.

 Rakastan tätä katukuvaa. Ihania erivärisiä taloja ja ja puutarhat, ja tuokin pikku puutarha tuon mintunvirheän talon kyljessä ja puut ja kaikki. Huhhuh. Kaunista.

Tää kirkko on ihan meidän lähellä, ja tuossa Komarovin pysäkin vieressä. Kummallista tuossa on, että sinä on baari heti toisella puolella. Niitä täällä on kyllä ihan joka kulmalla ettei sen puoleen. Siis kirkkoja ja baareja. 

En ehkä koskaan totu siihen, että täällä tien saa ylittää mistä tahansa, kun et jää raitiovaunujen tai autojen alle. Enkä siihen että viinaa myydään ruokakaupassa. Tai että on niin halpaa. Pitäis vähän kattoa mitä mistäkin maksaa, mutta sen aina unohtaa, kun tietää sen olevan halpaa. Semmosta sitten niin.

Olin jo toissapäivänä kamalan koti-ikävän kourissa ja itkuisena soittelin perheen kanssa. Mutta eilinen työpäivä ja se että joutui yksin liikkumaan onneksi auttoi eikä tunnu enää pahalta. Siispä :

Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata, lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta ei, ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata, lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta

Täälläpä ollaan!

Jes, netti saatiin vihdoinkin toimimaan! Itkun meinasin jo tuossa pyöräyttää kun oli niin vaikiaa. Mun koneella on joku ongelma eikä se suostu tunnistamaan välillä näitä piuhoja mitä tähän liittää. ( Help, anyone?)
Matka meni hyvin, päästiin aika tosi helpolla perille Brnoon. Tultiin Prahasta bussilla, oli muuten aika kamala kyyti. Onneks kuitenkin sai jonkinverran nukuttua niin eipä mitään tajunnut sitten. Meidän yhteyshenkilö Hana oli meitä täällä Brnon bussiasemalla odottamassa ja heitti meidät tänne hostellihotellille sitten yöllä. Hän oli kivasti meitä ajatellut ja antoi meille aamupalavärkkiä ja pienen infon siinä antoi samalla. Ehkä enskerralla ei matkustaisi yötä vasten. On kuitenkin pitkä päivä niin mielummin sitten olisi ihmisten aikoihin perilläkin.

 Onneksi aulan vastaanotossa on pari työntekijää jotka osaavat englantia. Tänäänkin taisteltiin näitten nettiasioiden kanssa kun vastaanottotyöntekijä ei osannut englantia, onneksi selvittiin sitten tsekkimiehen avustuksella.

Tänään saatiin meille pari opiskelijatyttöä,( jotka ovat muuten lähdössä Suomeen vaihtoon hetkeksi) neuvomaan miten täällä kuljetaan ja millä, käytiin hakemassa meille passit millä voidaan liikkua kuinka tahdotaan. Käytiin myös syömässä jossain ravintolassa. Oli kummallisen makuinen salaatti. Huomasi, ettei täällä ole se vahvin ruokajuttu salaatit.

Tässä on kofolaa. Vähän niinkuin kokista, mutta tsekkiversiona. Oli muuten munkin makuun tosi makeaa, ei tarvinnut loppuun asti juoda. 

Tässä meidän lähellä on Lidl jossa voidaan ruokaostokset tehä ja suomalaiseen makuun aivan järjettömän halvalla. Täällä on halpaa. Siis tosi halpaa. 

Nyt tästä ajattelin siirtyä tuonne untenmaille pikkuhiljaa. Mutta, etteikö Suomessa ota kaikkia päähän lumisade, jossei se nyt mikään aprillipila sitten ollut, niin tadaa! : 

Tässä on mun näkymät ikkunasta pihalle. T-paita sää. Eli T-paita sää. Hah. Lähdin ulos paksu kaulahuivi kaulassa ja huppari repussa. Eipä tarvi niitä enää kantaa mukana. :D Päivällä 20 astetta lämmintä ja yölläkin plussalla mennään. Ei mitään, hyvät yöt! Suomen puolella onkin vuorokausi jo vaihtunut. 

* Krista