Tsekkiin työharjoitteluun

Vajaa vuosi sitte toukokuussa, kun jo valmistuneet koulukaverit piti esitelmää työharjoittelustaan täällä Brnossa, ei mua paljoa kiinnostanut. Mä olin kiinnostunut lähtemään kyllä ulkomaille harjoitteluun, mua kiinnosti se Etelä-Afrikka, tai Viro tai joku muu. Ajattelin Tsekeistä sillon, että hyi en halua lähteä tonne. En ymmärrä omaa ajatusmaailmaani? Jos joku muu keksii jonkun syyn tähän niin kertokoon.

Vuosi sitten, en todellakaan uskonut olevani täällä. Tsekeissä. Ulkomailla. Viettämässä viimeisiä kuukausia opiskeluistani nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi, täällä. En ois ikinä uskonut lähteväni tuntemattoman ihmisen kanssa. Että ekaa kertaa nähdään lentokentällä. Noh, näin vaan kävi. Tää on kyllä ollu hyvä päätös. Varmaan yksi parhaista päätöksistä mitä oon koskaan tehnyt.

Mä oon käyny Prahassakin yksin, mitä hittoa! Minä joka Suomesta lähtöpäivänä itkeskelin melkeen koko päivän, jännitti niin kamalasti ja pelotti. Ajatus siitä ettei oo kotona Seinäjoella ahdisti. Kaikkia ihan kummallisia ajatuksia.  Onneksi on vielä aikaa olla täällä. :)

Oon tosi paljon miettinyt, että miksi töissä on tosi vaikeeta lähteä mukaan kaikkiin toimintoihin, askarteluihin, leipomiseen tai edes pelaamiseen lasten kanssa. Viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen, että kielimuuri. Jännittää se, ettei tajua mitä mulle sanotaan, tai kukaan ei tajua mitä mä yritän sanoa. Vaikka oon nyt jo huomannut, että kyllä sitä toisiaan ymmärtää vaikka viittomalla. Helposti. Töissä mulla menee tosi hyvin. Nuoret ja lapset tietää nyt kuka mä oon, ja etten osaa tsekkiä puhua. Välillä pitää muistuttaa, mutta hyvin se sujuu. Tykkään olla Salesian centerillä töissä. Ja on sinne mennessä aina tervetullut olokin. :)