Elikkä Salesian centerissä oon töissä, pääasiassa Open clubissa. Salesian center on katolisen kirkon alla toimiva nuorisotila. Salesian centerissä järjestetään myös keramiikkaryhmiä, Club Maminek - eli äidit ja lapset, isät ja lapset ja isovanhemmat ja lapset ryhmää. Sieltä sitten löytyykin jos jonkinmoista. On askartelua, englanninkielen opiskelua, jumppaa jne. Salesian centeristä löytyy ihan kaikkea mitä vapaa-ajallaan nuoret tai lapset haluaa tehdä. On nuorisotila, missä voi hengailla ja pelailla. On kuntosalia ja isot kentät futiksen, lentopallon, koripallon ja sählyn pelaamiseen. Talvella myös jääkiekon. On nurmikenttä missä voi potkia palloa tai pelata pesäpalloa.
Mä oon pääasiassa ollut Open clubissa töissä. Se on tosiaan nuorisotila, jossa voi joko vaan hengailla tai pelata. Pelejä löytyy maasta taivaaseen. On pöytäfutista, biljardia, pingistä ja paaaaljon erilaisia lautapelejä. Clubissa on toinenkin huone, sillonkun näitä kuvia napsin niin se oli täynnä nuoria, joten en viittinyt sinne sitten mennä hääräilemään.
Open club on ihan vapaa, joskus järjestetään toimintaa johon voi oman mielen mukaan osallistua. Ollaan mm. tehty ''suolatikkuja''.
Näihin tarvittiin vaan semmonen voitakina pohja, jotain samantyyppistä kun joulutortuissa. Kananmunaa ja erilaisia mausteita. Näissä taitaa olla sesaminsiemeniä ja paprikajauhetta, suolaa ja oreganoa. Ehkä.
Yksi päivä tehtiin tuommosia ''panhuiluja''. Ne tehtiin pilleistä, eli tarvitsi vaan erivärisiä pillejä, sakset ja teippiä. ja tadaa! huilu oli valmis. Helppo tehä myös pikkumuksujen kanssa.
Pääsisäisviikon keskiviikkona oli paljon erilaisia pisteitä, sai tehdä käsikoruja, niitä tyttöjen mäiskimisvitsoja, pääsiäiskransseja jne.
Club Maminekin askarteluryhmässä tehtin sammakkoja ja käärmeitä, äitienpäiväkortteja, ilon aurinkolaseja äideille. Viimeksi tehtiin keppihevosia ja vuohia!
Voi sitä onnenmäärää kun lapset pääsi itsetehdyillä hepoilla ja vuohilla leikkimään. Voi että. <3
Salesian center on opettanu mulle tosi paljon välittämisesti ja muiden huomioon ottamisesta. Aivan uskomattomia ihmisiä on koko paikka täynnä. Samanlaista avuliaisuutta en oo missään nähny ennemmin.
Mulla oli läksiäiset tossa torstaina, käytiin porukalla syömässä ja istumassa iltaa. Täällä on normaalia, että jos oot ollu tosi paljon avuksia, ollut tärkeä, niin sulle tarjotaan ruuat ja juomat. Oli tositosi outoa kun ei ite tarvinnu maksaa mitään ja ilmotettiin vaan että joo me hoidetaan. Oli aivan uskomattoman kiva ilta, ja vieläkin tutustui uusiin ihmisin täällä.
Se joka mulle sanoi että Tsekit on tosi töykeitä niin saa syödä sanansa! Ei nää mitään töykeitä oo. Okei, asiakaspalvelu on täällä ihan eri luokkaa kun Suomessa, ja tällä tarkotan siis huonompaa. Tarjoilijat ei välttämättä tiedä mistään mitään, tai ei suostu puhumaan englantia vaikka osaisikin. Virkailijat on kylmiä. Ei pidä kuitenkaan nyt yleistää, oon saanu täällä myös tosi hyvää asiakaspalvelua. Se riippuu niin paljon ihmisestä ja onko sillä hyvä päivä vai ei, osaako se ylipäätään englantia. Täällä kun englannin osaamisen taito menee aivan laidasta laitaan. Vanhemmat ihmiset ei yleensä puhu ollenkaan englantia, mutta yllätyksenä oli viime viikonloppuna lähemmäs 70 ikävuotta oleva nainen jolta luonnistui sujuva englanti.
Ylipäätään ihmiset on tosi lämpösiä ja avuliaita.
Aina on työharjoittelusta ollut vaikea lähteä, jokainen työharjoittelu on ollut mulle tosi mukava ja oon tykänny ihan hirmusesti, mutta täältä lähteminen on vaikeampaa. Eri maa, ja nää ihmiset pitää jättää ainakin nyt hetkeksi taakse. :-(
Mutta niin paljon oon tästä saanut ja niin paljon oon tästä nauttinut ettei oikein sanatkaan riitä sen kertomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti