Eka päivä töissä ja lähialuetta

Eilen olikin sitten eka päivä töissä. Oon siis harjoittelussa Salesian centerissä, se on niinkuin nuorisotila, mutta katolisen kirkon ylläpitämä. Teen pääasiassa töitä semmosessa Open Clubissa, sinne voi tulla hengailemaan ja istuskelemaan, ostaa juotavaa ja syötävää kioskista. Pelata pelejä tai jutella työntekijöille. Siellä on muutamia ihmisiä jotka on ihan töissätöissä, loput on vapaaehtoisia tai harjoittelijoita.

Ekasta päivästä jäi kiva fiilis, tykkäsin aivan olla siellä. Ihmiset oli todella mukavia ja avuliaita. Ainoa asia mikä tekee olon niin ulkopuoliseksi on kun ihmiset puhuu Tsekkiä, saakutti eihän siitä mitään ymmärrä, sanoja sieltä ja täältä. Perus kiitos, heippa, suomalainen jne. 

Työpäivän päätteeksi, siellä järjestettiin nuorille tarkoitettu messu, kirkon menot (whatever you want to call it). Meninpäs vapaaehtoisesti sinne sitten myös! Alunperin päätin kun tänne lähdin, että nenäni työnnän mihin milloinkin ja nyt oikein luvan kanssa! :D On vaikeeta nyt hallita tätä kun Suomessa on pakko olla tunkematta nenukkaa joka paikkaan. Hyvänä esimerkkinä ihmisten kohteliaisuudesta, mut saatteli kirkkoon joku tuntematon poika, ja pyysi istumaan vielä niitten kaveriporukan kanssa. Samalla kun messu eteni, hän selitti mitä tapahtuu ja mitä saarnattiin. Siellä pidetään kyllä hyvää huolta! 

Kävin eilen aamulla vähän kävelemässä ennen töitä ja muistin ottaa kameran mukaan, joten kuvamateriaalia tulee tässä.

 Tässä vähän sivuprofiilia meidän asuntolasta!

Tää on vähän vanha, mutta aivan sopeva. 

 Täällä on ihmisillä tällaisia omia pikku puutarhoja, tämäkin siis kerrostalon pihassa.

 Rakastan tätä katukuvaa. Ihania erivärisiä taloja ja ja puutarhat, ja tuokin pikku puutarha tuon mintunvirheän talon kyljessä ja puut ja kaikki. Huhhuh. Kaunista.

Tää kirkko on ihan meidän lähellä, ja tuossa Komarovin pysäkin vieressä. Kummallista tuossa on, että sinä on baari heti toisella puolella. Niitä täällä on kyllä ihan joka kulmalla ettei sen puoleen. Siis kirkkoja ja baareja. 

En ehkä koskaan totu siihen, että täällä tien saa ylittää mistä tahansa, kun et jää raitiovaunujen tai autojen alle. Enkä siihen että viinaa myydään ruokakaupassa. Tai että on niin halpaa. Pitäis vähän kattoa mitä mistäkin maksaa, mutta sen aina unohtaa, kun tietää sen olevan halpaa. Semmosta sitten niin.

Olin jo toissapäivänä kamalan koti-ikävän kourissa ja itkuisena soittelin perheen kanssa. Mutta eilinen työpäivä ja se että joutui yksin liikkumaan onneksi auttoi eikä tunnu enää pahalta. Siispä :

Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata, lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta ei, ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata, lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta